Mat-2.197 Filosofia ja systeemiajattelu, kevät 2002

Michael Foucault (1926-1984)

Luento 5, 20.3.2002

Didier Eribon: Michel Foucault, (on suom., Vastapaino, 1993)

Ilpo Helén: "Michel Foucalt´n valta-analytiikka", teoksessa Sosiologian teorian nykysuuntauksia (Gaudeamus, 1994)

E. Saarinen: Symposium s. 191-202

H.L. Dreyfus & Paul Rabinow: Michel Foucault, Harvester Press, 1982

Michel Foucault: Tarkkailla ja rangaista (Otava, 1980)


"Following the events of 1968, he was elected to the chair in philosophy at the new University of Vincennes, officially known as the Vincennes Experimental University Center...resolutely interdisciplinary...This aspect of Foucault´s career, plus his well-publicised use of drugs, his involvement with the anti-Vietnam protests, his part in the campaign for prison reform, and his role in the gay liberation movement, show him as a typical central figure in the counter-culture. Yet at the same time, in April 1970 Foucault was elected to the Collège de France, a major plank in the French establishment, to a chair in the History of Systems of Thought, specifically created around him."

"His most important books examine the history of institutions .... He was seeking to show how the way knowledge is organised reflects the power structures within a society and how the definition of the normal man, or mind, or body, is as much a political construct as one that reflects ´the truth´. ´We are subject to the production of truth through power,´ Foucault wrote." Peter Watson: The Modern Mind - An Intellectual History of the 20th Century. (Ilm. myös nimellä A Terrible Beauty)


"Yritin irrottautua subjektifilosofiasta laatimalla modernin subjektin syntyhistorian lähtien olettamuksesta, että moderni subjekti on historiallinen ja kulttuurillinen realiteetti ja siis altis myös muutoksille…"

"Halusin tutkia niitä tapoja, joilla subjekti pyrkii ymmärtämään itseään."

Päätösluento 24.4.

Sen jälkeen piekku pippalot Systeemianalyysin labran tiloissa
Pohdintaesseet ma 13.5. mennessä, ohjeet kotisivuilla; palautetaan fyysisesti Sebastianille tai Minna Westerlundille Systeeminanalyysin labrassa


F:n tuotantonäkökulma ja Senge

Mentaalimallit ovat hyviä jossakin (suhteellinen järki), siis tuottavia

F pyrkii paljastamaan "luonnollisina" tai "omina" pitämiemme toimintojen, käytäntöjen, ominaisuuksien, käyttäytymisten ja instituutioiden takaa tuotantohistorian ja tuotantologiikan

Esim:
- Mestaruusluokan boring-luennoitsijan bulletpointit
- Masentuneen teekkarin tuotantotalous

Foucault pyrkii riisumaan ajatteluamme luonnolliseksi kuvittelemistamme kategorioista

Seksuaalisubjekti
Persoonaominaisuuteni tyyppiä "olen kärsimätön"/"Meikäläiselle ei sovi itseironia"
Opiskelijasubjekti (suhteessa instituutioon, joka määrittelee minut opiskelijana)

Sengen mentaalimallit ja Foucault´n tuotavuusfilosofian yhteydet; mentaalirakennelmien keskeisyys inhimillisen toiminnan ytimessä


Maantiedettä opiskelevan tytön havaintoja Helsingin yliopistossa:

"Humanistit ovat pitkätukkaisia, nuhruisia ja heidän vaateensa repsottavat ja roikkuvat. Juuri humanistipojat käyttävät poninhäntää.

Kieltenopiskelijat ovat skarpimman näköisiä rillipäitä. Ranskan opiskelijat suosivat helyjä, huiveja, kilistimiä ja hajuvesiä.

Oikislaiset ovat häikäilemättömiä ja kylmiä ihmisiä, kantavat salkkuja, miehet pukeutuvat pukuihin ja pikkutakkeihin. Matemaatikot ovat finninaamaisia kuivia tyyppejä. Eläintieteilijät ovat pöllön näköisiä risupartoja. Luonnontieteilijät käyttävät reppuja, käyvät linturetkillä ja köyttävät itsensä joskus puihin.

Jokainen opiskelija osaa kysyttäessä kuvata toisten opiskelijaryhmien pukeutumista."

Leea Virtanen: Arjen uskomuksia, WSOY, 1994


Mentaalimalli

  1. Saattaa olla äärimmäisen yksinkertaistava ja stereotyyppinen
  2. Henkilö saattaa salailla sitä, koska a) tietää, "ettei asia aivan näinkään ole" b) joku voi ajatella toisin
  3. Henkilö elää käytännössä mentaalimallin kautta
Mentaalimalli
Erottelevat Käytännöt Disipliini
- mitä kehittää
- mitä vaalia
- mihin katse kohdistuu
Hyväksyttävä/
Arvostettava käytös
 

Käytös

ES väittämä:

Valtaosa ihmisistä arjessaan toimii sydämen ääntään vastaan
  1. uomaelämäsyistä -> uomasubjekti
  2. vaihtotaloussyistä

  3. -> vaihtotaloussubjekti
  4. vanhasta muistista (toteutumahistoria)

  5. -> historiasubjekti
  6. ajattelemattomuuksissaan

  7. -> ajattelemattomuussubjekti

"Jurgen Habermasin tekemien huomioiden perusteella vaikuttaa siltä, että on mahdollista erottaa kolme tekniikan perustyyppiä. Ensinnäkin ovat tekniikat, joiden avulla voidaan tuottaa, muuttaa ja manipuloida asioita. Toiseksi on tekniikoita, joiden avulla voidaan käyttää merkkijärjestelmiä. Kolmas tyyppi ovat tekniikat, joiden avulla voidaan määrittää yksilöiden käyttäytymistä ja asettaa sille päämääriä ja tavoitteita. Toisin sanoen on olemasa tuotantotekniikoita, merkitys- tai viestintätekniikoita ja hallintatekniikoita."

"Vähitellen ymmärsin, että kaikissa yhteiskunnissa on näiden lisäksi vielä yhdentyyppisiä tekniikoita, nimittäin niitä, joiden avulla yksilöt itse voivat kohdistaa tietynlaisia toimenpiteitä omaan ruumiiseensa, mieleensä, ajatuksiinsa ja käyttäytymiseensä. Näiden toimenpiteiden päämäärä on muutos tai kehitys, yksilölle avautuva mahdollisuus saavuttaa tietynasteinen täydellisyys, onni, puhtaus tai yliluonnollinen voima. Näitä tekniikoita kutsun minätekniikoiksi." /Kirjoituksesta "Seksuaalisuus ja yksinäisyys"


Foucault tutkii samanaikaisesti:

  1. Miten subjekti muotoutuu subjektiksi ja tunnistaa itsensä subjektina ("subjektifikaatio", perimmäinen yksilöityminen)
  2. Millaiset käytännöt, insituutiot ja valtarakenteet ohjaavat ihmisten, ilmiöitten ja elämänmuotojen objektivoitumista ("objektifikaatio") ja niiden kautta subjektien "minätekniikoita"
  3. Vallan konkreettiset, käytännölliset, yhteisölliset ja institutionaaliset muodot historiallisessa katsannossa; niihin kytkeytyvät rationaliteetit.
  4. Tiedon tuotannon, totuuden hahmottamisen ja vallan yhteydet
  5. Diskurssin muodot
Foucault´n filosofiaa luonnehtii systeeminäkökulma, jossa aikaisemmin irrallisiksi oletetut kulttuurin ja henkisen mekaniikkamme osat kytkeytyvät toisiinsa, muodostaen vuorovaikutuksellisen, monimutkaisen takaisinkytkentäsysteemin (minä itse, subjektiivisin ytimeni, varsinainen minä, olennaisin persoonallisuuteni osa)

"There are two meanings of the word subject: subject to someone else by control and dependence, and tied to his own identity by a conscience or self-knowledge. Both meanings suggest a form of power which subjugates and makes subject to." (Foucault, teoksessa Dreufys & Rabinow)

  1. riippuvuus- ja alamaisuus (subject to); kohteena oleminen; alttiina oleminen
  2. tekijä; ajattelija; toimija
Olemme subjekteina samanaikaisesti tuottamisen kohteita ja tuottajia; alamaistettuja ja alamaistajia


Subjektifikaatio on Foucalt´lla "kaksinaisprosessi":

tulet subjektiksi
ja tulet objektiksi samanaikaisesti

Foucault ei lähesty objektivoitumista tai alamaistumista (pelkästään) negatiivisena ilmiönä, esim. pahan manipulaation kohteena olemisena, josta voitaisiin vapautua.

Alamaistuminen tapahtuu usein "hyvistä syistä", siihen kannattaa alistua (rationaliteetille alistuminen tietyn lopputuloksen saavuttamiseksi)

Syvästi ominamme ja perusinhimillisinä pitämät subjektisuuden muodot osoitatutuvat historiallisesti ja kultuturillisesti suhteellisiksi

Perinteisen filosofian "cogito-valta" murtuu – se olettama, että tiedostavaa minuutta voidaan tarkastella erikseen, itsenäisenä filosofian viitepisteenä.
Subjektifikaation muodot kätkeytyvät meitä ympäröiviin käytäntöihin; nuo käytännöt muokkaavat meitä subjekteina; varmastikin arvioimme ja valikoimme niitä käytäntöjä, joille altistumme mutta tämä valinta ei poista valinnasta seuraavaa subjektimuokkausta; Foucault´n filosofia on "konkreettista" ja "nominalistista" kysyen "mitä tapahtuu todella".


1. Henrik ES kurssia suorittavana perusopiskelijana

Toimintamuodot, onnistumisehdot selvät, jos oletetaan että soveltavasta filosofiasta on hyötyä perusteekkarille
2. Henrik perusteekkarina, joka ei osallistu kursseille, joista ei ole hyötyä ja Henrik uskoo, että ES kurssi kuuluu näihin 3. Henrik perusteekkarina, joka periaatteessa uskoo ES kurssin ideaan mutta "tällä kertaa ei millään ehdi"

4. Henrik Stockmannilla, sen jälkeen kun ES on ehdottanut "mennään tekemään Stokkalle filosofisia havaintoja"

Toimintamuodot ad hoc, epämääräiset ja kyseenalaiset; onnistumisehdot auki
5. Henrik oppipoikana (Gadamer: Philosophical Apprenticeships) 6. Henrik työssäkäyvänä keski-ikäisenä insinöörinä, joka energiakeskusteluiden innostamana on päättänyt aloittaa jatko-opinnot Henrik ei eri vaihtoehdoissa vain opi eri tavalla,vaan myös muotoutuu eri tavalla opiskelijasubjektina ja ehkä vähitellen myös ihmissubjektina


"Mikään ei muuta meitä ihmissubjekteina" - kanta, jonka Foucault hylkää. Sitä vastoin meidän mentaalimallimme tod.näk. sanoo:

  1. Yksilöidyn omaehtoisesti
  2. Nykyaikaisessa suvaitsevuuden ja valinnan yhteiskunnassa fiksu ihminen yksilöityy omaehtoisesti
  3. Ota systeemistä tehot irti: yksilöitymisessäni ympärivä kulttuuri, yhteisö, yhteiskunta ja välitön arkitodellisuus ovat neutraali tukitekijä
  4. Yhteiskunnan kehittyessä valtarakenteen ote yksilöitymiseeni ja fiksujen ihmisen yksilöitymiseen vähenee
Foucault väittää:
Vallan rakenne ja tuotantotapa muuttuu vähemmän ilmeiseksi yhteiskunnan kehittyessä, se muuttuu "hyödylliseksi kuriksi", jolle on järkevää alistua; tämä alistuminen järkeville dominaatiokentille, kurimatriiseille ja säännöstöille yksilöi ja subjektifioi meitä ja toimii sisältä käsin.
Foucaultin Panopticon-analyysi kuriyhteiskunnan perustyyppinä
  1. subjekti on yksilöity, objektivoitu ja erottuva
  2. kuri ulottuu kaikkialle
  3. valta on tarkkailua ja subjekti on tarkkailun kohde

  4.  

     

    ->

  5. subjekti tarkkailee itse itseään silloinkin kun kukaan muu ei tarkkaile
"Katse" muuttuu vallaksi, joka alkaa toimia yksilön sisältä käsin; yksilö muuttuu tavassaan käyttää "vapaata tahtoa", "tiedostaa", "unelmoida" ja (esim.) "kauhistua"


Tieto

Valta

                                Subjekti
Instituutio                 "Toinen"
Jäykistynyt käytäntö

Diskurssi
 

Tuotantonäkökulma


Foucault opetukset:

Emme voi ottaa subjektiutta annettuna

Emme voi ottaa Toisuutta annettuna

Emme voi ottaa subjektiutta ja Toiseutta konstituoivia käytäntöjä, puhetapoja, rationaliteetteja ja instituutioita annettuina

Yleensä otamme ne kaikki annettuina

Otamme yleensä myös annettuna megasubjektit kuten Valtio, Markkinavoimat, Presidentti tai Suvereeni (jotka F hylkää)


Kuka on paras luovuuden subjekti?

  1. Oma jengi, oma yritys, minä ja pari muuta, ne jotka ovat vannoneet Microsoft-valan
  2. Open source, verkosto – Hakkerietiikka, ks. Pekka Himanen, Time, 18.3.2002
"Meidän tulee nähdä diskurssi väkivaltana, jota harjoitamme asioita kohtaan, tai vähintäänkin niitä pakottavana käytäntönä." (Foucault)

"Foucault´lle on tärkeintä osoittaa, että (tieteellisen) diskurssin objektit eivät odota tutkijaa ´jossain todellisuudessa´ … nämä objektit ovat olemassa vain ´monimutkaisen suhderyhmän positiivisten ehtojen vallitsessa´. Kyse on ´instituutioiden,t aloudellisten ja sosiaalisten prosessien, käyttäytymismallien, normijärjestelmien, tekniikoiden, luokittelutyyppien, luonnehtimismuotojen´ välisistä suhteista, jotka ´eivät ole läsnä objektissa (itsessään)." (Eribon, s. 63)


Erottelevat käytännöt:

"Hulluuden historiassa halusin selvittää, mitä mielisairaudesta on tiettynä aikana tiedetty. Sellainen tieto ilmenee tietenkin ensinnäkin lääketieteellisissä teorioissa, jotka nimeävät ja luokitelevat patologioiden eri tyyppejä ja yrittävät selittää niitä. … Yksi ulottuvuus on kuitenkin mielestäni jäänyt tunnistamatta. On nimittäin tutkittava myös sitä, kuinka hullut tunnistetaan, asetetaan erilleen, suljetaan yhteiskunnasta, eristetään ja kuinka heitä käsitellään, sekä millaisten instituutioiden tehtävänä on vastaanottaa ja säilyttää heitä … Pitää tutkia myös, mitkä elimet päättivät heidän hulluudestaan ja millaisin kriteerein ja metodein heitä on on hallittu, kuritettu tai parannettu. …

Tutkimuskohteekseni muotoutui instituutioiden monimutkaisten järjestelmien sisältämä tieto … arkinen säädelty käytäntö." (Foucault, lainaus Eribon,. S. 252-3)

  1. Hulluden käsitteellistäminen hulluutena, kääntäen "normaalin" ja "terveen" käsitteellistäminen
  2. Hullujen konkreettinen käsittely (eristäminen, parantaminen jne) ja ne instituutiot, joiden sisällä ja toimesta käsittely toteutetaan
  3. Näiden käsittelykäytäntöjen oikeuttavat tieteelliset käsitteet ja käsitykset.
  4. Rationaliteettien yhdistäminen vallankäyttöön ja näin syntyviin tuottavuuksiin
Q: Ympäristö vaikuttaa meihin. Miksi uskomme vastoin Foucault´n kantaa, että tämä vaikutus on luonteeltaan suhteellisen pinnallista, eikä kosketa yksilöllisöitymistämme ja subjektifikaatiotamme?
  1. Olemme niin vahvoja ja valmiita subjekteja
  2. Muutosta ei itse havaitse, kun tapahtuu hitaasti ja koskettaa syväolemustamme
  3. Huomiomme kohdistuu ulkoisiin muutoksiin
  4. Emme hahmota itseämme osana suurempaa systeemiä
  5. Nyky-yhteiskunta ei ulkoisissa muodoissaan ole pakottava ja alistava, ja pidämme vähäisenä kuri- ja sääntömatriisien katsevaikutusta omalla kohdallamme
  6. It´s only rock ´n roll and I like it. Jos minätekniikoita muovaava valtavaikutus on olemassa, siitä vain. Homma maistuu meikäläiselle. I´m about to become a rich asshole, and enjoying every minute of it.
Meidän yhteiskunnassamme "vallan keinot ovat niin moninaiset, sen rituaalit niin näkyvät, ja sen työkalut viime kädessä niin luotettavat … (yhteiskuntamme on) luultavasti ollut kekseliäämpi kuin mikään muu luomaan mutkittelevia ja notkia vallan mekanismeja."

Koska etsimme "vallan subjektia", emme näe vallan ytimeen ja "suljemme silmämme kaikelta mikä synnyttää vallan tuottavan tehokkuuden, strategisen kekseliäisyyden."


Esimerkkejä:

  1. Jörn Donner Eduskunnassa. "Se alkoi tunkeutua uniini".
  2. Henkilö sanoutuu jostakin irti mutta kantaa sitä mistä sanoutuu irti mukanaan negaation kautta.
  3. ES kirjoittaa SK:hon. "Se tekee kaltaisekseen".
  4. Toisten tavat, odotukset, normit määrittelevät minua siinäkin tapauksessa, että yritän elää niistä välittämättä, jos toiset elävät niiden mukaan. Toiset määrittävät viitepisteet, joiden kautta minua arvioidaan.
  5. Vinkki ES:lle yliopistolta: tee taas muutama asiallinen paperi.
  6. ES Kuningattaren puolisona: ota Pipsan näkökulma huomioon (jatkuvana praktiikkana) – ja siis muutu yksilönä. Tai eroa.
  7. Erottelevia käytäntöjä, joilla voin pitää nykysubjektiani pystyssä:

  8. a) Älä katso ketään vanhusta sillä silmällä, kohta se olen minä
    b) Älä avaa vaikuttumista uusille kanaville
    c) Älä muuta päivärutiinejasi
    d) Älä avaa itseäsi toisten traditioiden rutiineille
    e) Lue Foucault´a ja usko että hän sanoo, "kaikki minätekniikoihin kohdistuva valta on pahasta"

Foucault´n näkemys:

Cogiton suvereniteetti on harhakuvitelma
  1. olemme koko ajan objektivoivien käytäntöjen valtavyöhykkeellä
  2. olemme alastomampia kuin uskoimme, koska objektivoivat käytännöt ovat näkyvillä
  3. olemme muuttuvampia ja elastisempia kuin uskoimme; tulemme muuttumaan subjekteina
  4. käytännöillä ja instituutioilla on suurempi merkitys kuin uskoimme

Foucalt´n tuottavuusfilosofia

Case: seksuaalisuus

Esim. 1800-l viktoriaaninen seksuaalisuuskäsitys

  1. naisen kehon hysterisointi
  2. lasten sukupuolielämän pedagogisointi
  3. lisääntymiskäytäntöjen sosialisaatio
  4. perverssin mielihyvän kytkeminen psykiatriaan
Kyse ei pohjimmiltaan ole kielloista. "Päinvastoin, tässä oli kyseessä menetelmä tuottaa seksuaalisuutta. Seksuaalisuutta ei tule ajatella jonkinlaisena luonnollisesti annettuna asiana, jota sitten valta pyrkii pitämään kurissa, tai hämäränä alueena, jota tieto pyrkii asteittain paljastamaan. Seksuaalisuus on nimitys, joka voidaan antaa historialliselle konstruktiolle: ei salakähmäinen todellisuus, josta on vaikea saada otetta, vaan suuri pintaverkosto, jossa kehoja kiihotetaan, mielihyviä kiihdytetään, diskurssiin kiihotetaan, erityistietämyksiä muodostetaan, käskyvaltoja ja vastustuksia vahvistetaan, kaikkien näiden noudattaessa muutamaa tärkeämpää tiedon ja vallan strategiaa."

"Tukahduttamisen käsite on minusta täysin epäpätevä tavoittamaan sitä ulottuvuutta, joka vallassa on nimenomaisen tuottavaa. … tämä täysin negatiivinen, luurankomainen käsitys on levinnyt omituisen laajalle. … Mikä saa vallan pitämään hyvänään, mikä tekee siitä hyväksytyn, on yksinkertaisesti se tosiasia, että se ei vain paina meitä voimana, joka sanoo ei, vaan että se muuttaa ja tuottaa asioita, se synnyttää nautintoa, muodostaa tietoa, tuottaa diskurssia. Sitä täytyy ajatella tuottavana verkostona, joka juoksee läpi koko sosiaalisen ruumiin, paljon enemmän kuin kielteisenä ilmiönä, jonka tehtävänä on tukahduttaa."

Valta tuottavana voimana:

-> huomio konkretioihin, käytäntöihin, toiminnallisiin ilmentymiin, tekniikoihin, teknologioihin

Esim. erilaisten rangaistuskäytäntöjen (konkreettinen) historia teoksessa Tarkkailla ja rangaista


Jakso I: Kidutus/Tuomitun ruumis

1800-luvun alussa Euroopan "rikosoikeudessa koitti aivan uusi aikakausi. … lukuisista muutoksista otan esille yhden: kidutuksen poistamisen. …rangaistus määriteltiin nyt ennen kaikkea parannuskeinoksi. … muutaman vuosikymmenen aikana on rangaistusten yhteydestä kadonnut kidutettu, paloiteltu, amputoitu, kasvoihin tai olkapäihin painetulla vertauskuvallisella merkillä varustettu ja elävänä tai kuolleena näytteille asetettu ruumis. Rangaistuksen täytäntöönpanon pääkohteena ei enää ole ruumis. …Rangaistus lakkasi vähitellen olemasta nähtävyys, ja sen ulkoiseen näyttävyyteen liittyi siitä lähtien negatiivinen leima …

Rangaistuksen täytäntöönpano alkoi siis muuttua rikosprosessin kätketyimmäksi osaksi. Tällä oli monia seurauksia: rankaiseminen ei enää kuulu arkitodellisuuteen, vaan vaihtuu abstraktiseksi tiedoksi. Sen tehokuuden tulee piillä sen väistämättömyydessä eikä enää sen näyttävässä vaikuttavuudessa: rangaistuksessa on tärkeintä sen täytäntöönpanon varmuus eikä enää kauhistuttava näytelmä." (s. 12-14)

Foucalt´n analysiin liittyy tietty pessimismi ja epäluuloisuus. Siitä puuttuu selkeä moraali ja ohjeisto, miten eteenpäin. Silti:

"Johtopäätös olisi, että oman aikamme poliittinen, eettinen, sosiaalinen, filosofinen ongelma ei ole pyrkimys vapauttaa yksilö valtiosta, ja valtion instituutioista, vaan vapauttaa meidät sekä valtiosta että valtioon kytkeytyvästä yksilöitymisen tyypistä. Meidän on tuettava subjektiivisuuden uusia muotoja kieltämällä tällainen yksilöllisyys, joka on paketettu päällemme useiden vuosisatojen ajan."


ES lukutapa Foucalt´lle:

  1. Foucault lisää ymmärrystämme niistä mentaalimalleista, jotka koskevat itseämme subjekteina;
  2. Foucault lisää tietoisuuttamme mekanismeista, joiden seurauksena omaksumme itseämme ja toisiamme koskevia perustavia mentaalimalleja, olettaen ne omiksemme (osaksi syvintä subjektisuuttamme) – vaikka ne ovat tulleet ulkoa meihin
  3. Jos yksilöityminen joka tapauksessa kietoutuu "itseen kohdistuviin käytäntöihin", "askeettisuuksiin", joilla yksilö kurittaa, valvoo, muokkaa ja tutkii itseään – eikö tämä tuo vapauden ja vastuun entistä vahvemmin eteemme? Siis "elämän taiteen", "olemassaolon tekniikat" ja "olemisen estetiikan" luovuuden keskeisenä kenttänä?