Tavoitteena on lisätä osanottajan kykyä

 

1.    laaja-alaiseen ajatteluun

 

2.    ennakkoluulottomaan ajatteluun

 

3.    oman toimintansa elämänfilosofisen perustan hahmottamiseen

 

 

ja tehdä tämä reaali-aikaisen, kiihdytetyn tilanteen sisällä, tarkoituksella luoda asetelma, jonka sisällä jokainen voisi ajatella

-        elämänfilosofisesti merkitsevästi

-        intensiivisesti

-        uusilla tavoin


 

Teemat

 

Elämänfilosofia ja systeemiäly

 

 

Viisaus

Rakkaus

Pahuus

Yhteisöllisyys

Toivo

 

 


 

Luentosarja ei ensisijaisesti tähtää osallistujien

 

 

1.    filosofiaa koskevien erillistietojen lisäämiseen

 

2.    järjestelmällisen kokonaiskuvan antamiseen elämänfilosofiasta tai käsiteltyjen erillisteemojen filosofiasta (esim. yhteisöllisyyden filosofiasta)

 

 

Oletuksena on, että osallistuja pystyy hankkimaan näitä asioita koskevia tietoja melko helposti itsekin.


 

Esimerkki:

 

Jorma Ollila ja vanhan riihen ansiot / Isien työ

 


 

Esimerkki:

 

 

Avautuvuuden filosofia

ja henkinen / inhimillinen kasvu, joka sille perustuu

 

Leif  Segerstam/ Sibelius 1

 

 

…hakeva ajatus

…mittarimato

…sitä ja tätä pilveä

… H-hetki

…nyt menee ihan tummiin

…kuten luonnossa, yhtäkkiä

…ehkä hän puhui sivupersoonalleen, ehkä koko maailmalle

…tämä on challenging the universe

…ihana kasvava imu siihen heittäytymiseen

 

 


 

Tekniikat:

 

1. Filosofian historiaa koskevat irtiotot (ilman pyrkimystä historialliseen kattavuuteen)

 

2. Sengen Fifth Discipline –kirjan käsitteistön hyödyntäminen

 

3. Systeemiälyn teemaa koskevat irtiotot

 

4. E. Saarisen filosofia

 

5. Tapauskertomukset

 

6. Videonäytteet

 

7. Osallistujien ideat ja syötöt Opinions Online –nettiväylän kautta

 

8. Reaaliaikaisuutta ja yhteisöenergiaa hyödyntävä ajattelun liike –ajattelu.  Musiikillisuuden metafora: oman ajatteluinstrumentin soittaminen luentotilanteen osana

 

9. Pikakeskustelut salissa

 

10. Reflektiivinen loppuessee: kirjallinen jäsentely
Elämänfilosofia:

 

1.  Elämänfilosofia ei erillisistä teoriakokonaisuuksista koostuva oppiaine, jota opetellaan, vaan

-        asenne

-        lähestymistapa

-        näkökulma

-        henki

-        tyyli

jonka valossa asioita (pieniä ja suuria asioita) voidaan lähestyä.  Se on osa ihmisenä olemisen perustilannetta (osana ihmisenä olemisen eksistentiaalisia ehtoja).

 

2. Elämänfilosofia on tekemistä ja henkistä toimintaa, muokkaavaa ja aktiivista: se muuttaa maailman omaksi maailmaksesi

 

3.    Elämänfilosofia on syvästi henkilökohtaista: se luonnehtii yksilön ainutlaatuisuutta ja erityistä inhimillistä olemisen tapaa.


 

 

4.    Yksilö ei useimmiten ole kovinkaan tietoinen omasta elämänfilosofiastaan voimakenttänä

 

a.  voimakenttänä joka muovaa häntä

b. voimakenttänä jota itse voi muokata.

 

 Hän on elämänfilosofiansa armoilla, sen sijaan että ohjaisi sitä itse.

 

5.    Elämänfilosofia on osa yksilön maailmassa olemisen ja toimimisen systeemiä; pienikin muutos tällä alueella voi aiheuttaa valtavia seurauksia hänen maailmassaan.

 

6.    Useimmat eivät sanottavasti kyseenalaista oman elämänfilosofiansa perusteita tai yksityiskohtia, tai tosissaan tutki niitä.  Elämänfilosofian annetaan sulkeutua ”Persoonani / Luonteeni / Tyylini / Minuuteni on tällainen” –filosofian kerralla-kiinni –kattonäkemyksen alle.


 

 

7.    Elämänfilosofian henkilökohtainen ja syväinhimillinen luonne tarkoittaa, että sitä ei välttämättä ole hedelmällistä lähestyä

 

-        objektiivisen

-        rationaalisen

-        mekaanisen

-        tieteellisen

-        tiedollisen

-        opillisen

-        luonnontieteellisen

-        analyyttisen

 

metodiikan ja mentaalimallien kautta.  Näitä kaikkia voidaan käyttää mutta on todennäköistä, että ne eivät riitä.


 

8. Relevantteja vaikutusväyliä elämänfilosofiassa:

 

a)            Kertomukset ja tarinat (kyky hahmottaa asioita kertomusten kautta)

 

b)           Tunnevoima (kyky tuntea ja kyky hahmottaa asioita tunteiden kautta ja niiden vahvistamana)

 

c)             Kokemukset (kokemiskyky)

 

 

d)           Intuitio (kyky hahmottaa laaja-alaisesti, äkillisesti, kyky muodostaa voimakas synteettinen sisäinen näkymänä)

 

 

Henkilön mentaalimallit voivat vähätellä näitä järkiperäisen elämänasenteen osina ja rikastamisväylinä.
Elämänfilosofisen työn keskeiset taustat:

 

1.

Sokrateen ”Tunne itsesi” –filosofia.  Elämä joka ei pyri selvittämään itseään itselleen, ei ole elämisen arvoista.

 

2.

Antiikkinen Hyvän elämän filosofia.  Ajattelun tehtävä on vahvistaa Hyvän elämän edellytyksiä.  Pääkysymykset ovat

a)            Millainen elämä on ihmiselle hyväksi

b)           Millainen elämä on minulle hyväksi

c)             Millainen yhteisö on hyvä ihmiselle?

 

 3.

Antiikkinen Ajattelun –filosofia, jonka mukaan ajattelu on ihmisen jumalallisin ja korkein kyky, jota siis tulee kehittää ja mahdollisuuksia tutkia.


 

4.

Järkiusko: käsitys, jonka mukaan on olemassa arki- ja aistimaailmaa syvempi todellisuus, jota järjellä voidaan lähestyä.

 

 

Logos

 

Monimerkityksinen kreikan kielen ilmaisu,  Herakleitoksesta (n. 540 eKr.-480 eKr.) lähtien yksi filosofian peruskäsitteistä. 

     Pääsisältöjä: sana, puhe, järki, ajatus, käsite, sääntö, periaate, laki, selitys, argumentti, käsite, mieli, peruste, mitta, suhde.  Logos on järjellinen järjestäytymisen periaate, joka tekee maailman käsitettäväksi, luo maailman ja on sen syynä. 

 


 

 

Logos:

sana, puhe, järki, ajatus, käsite, sääntö, periaate, laki, selitys, argumentti, käsite, mieli, peruste, mitta, suhde.  Logos on järjellinen järjestäytymisen periaate, joka tekee maailman käsitettäväksi, luo maailman ja on sen syynä. 

 

 

1.

Pointtina on soveltaa tätä välineistöä henkilökohtaisen elämän kannalta merkitsevällä tavalla.

 

2.

Pointtina ei ole etsiä elämänfilosofista ”tietoa”, tai esitellä jo olemassa olevia totuuksia, vaan luoda tilanne, jonka sisällä kukin voisi tuottaa elämänfilosofisesti merkitsevää puhetta, sanoja, käsitteitä, selityksiä, argumentteja, mieltä, perusteita, mittoja, suhteita ja järjellisiä järjestäytymisen periaatteita, jne.

    

 


 

Elämänfilosofista työtä häiritsevät:

 

1.    Narsismi.  Usko, että nykyiset mielipiteeni ovat tietoa tai muutoin jo tarpeeksi hyviä

   

·      Kontra: Sokrates ei väitä tietävänsä, mitä ei tiedä. 

·      Valtaosin elämänfilosofiset kysymykset koskettavat asioita, joita ei ylipäätänsä voida tietää

 

2.    Uskonto, joka säätää tämän alueen itselleen.  (”Me määräämme täällä” –teesi)

 

3.    Tieteellisen maailmankuvan ne painotukset, joiden mukaan elämänfilosofisilla kysymyksillä ei ole merkitystä (Merkityksettömyys-teesi)

 

4.    Yhden totuuden oppi. 

 

5.    Yksityisen ja yleisen politiikka, joka säätää alueen yksilön koskemattomuuden piiriin. (”Tämä on minun oma asiani, joka ei kuulu kenellekään” -yksityisyysteesi)

 

6.    Oppijärjestelmällinen näkemys itse filosofiassa, jonka mukaan filosofian ei tule pyrkiä tarjoamaan rikastetta ihmisten elämänfilosofioihin, vaan keskittyä viemään eteenpäin filosofian opillista kehitystä

 

7.    Kokevuuden ulottuvuuden vähättely tai mitätöinti. ( ”Objektiivinen asenne sulkee subjektiivisen pois.”  Anti-subjektivismi.)

 

8.    Tyytyminen tavanomaiseen, tai siihen ensimmäiseen totuuteen, ajatukseen, käsitteeseen, sanaan, kieli- ja mielikuvaan, joka juuri nyt on kohdalla.  Kyvyttömyys käsittää merkityskerrosten merkitys elämänfilosofiassa.  Haluttomuus nähdä se vaiva, mitä elämänfilosofinen työ edellyttää.

 


 

Esimerkkejä:

 

Epiktetos: Käsikirja, kohta 5:

 

”Eivät asiat sinänsä saa ihmisiä menettämään mielenrauhaansa vaan heidän käsityksensä asioista.  Ei esimerkiksi kuolema ole pelottava – silloinhan Sokrateskin olisi pelännyt sitä – vaan pelottava on se käsitys että kuolema on pelottava.  Jos jokin vaivaa meitä, jos olemme levottomia tai surullisia, meidän ei siis pidä moittia ketään muuta kuin itseämme, toisin sanoen käsityksiämme.  Kehittymätön ihminen syyttää omista vastoinkäymisistään muita, kehityksen alussa oleva itseään, todella kehittynyt ei itseään eikä muita.”


 

Teesi:

Kouluttautuminen ja ammatillistuminen ei useinkaan laajenna koulutetun elämänfilosofista vaihtoehtojen avaruutta, vaan kaventaa sitä.

 

vs.

 

1. Herkkyyksien vaaliminen, arvostaminen ja kehitys (muuallakin kuin oman eksperttikehityksen sisällä) elämänfilosofisena linjauksena

 

2. Mielikuvituksen vaaliminen …

 

3. Lähtönopeuden vaaliminen …

 

4. Kehittelyhalun vaaliminen …

 

5. Kasvun filosofian laaja-alainen soveltaminen ja toteuttaminen omassa elämänfilosofiassa


 

Teesi:

Mitä enemmän herkkyydet, mielikuvitus, lähtönopeus, kehittelyhalun ja kasvun filosofian vahvistuu, sitä enemmän on käyttöä filosofialle

 

- käsitteellisenä hankkeena

 

- järkiperäisenä hankkeena

 

- johdonmukaisuuksista tehoja synnyttävänä hankkeena


 

E. Saarisen filosofiakäsityksen keskeiset tunnusmerkit:

 

1.   Paras filosofia on elämänfilosofiaa.

 

2.   Elämänfilosofian tulee olla henkilökohtaista, nykyhetkistä, monikerroksista ja minulle täyttä totta.  Sen ei kaikin osin tarvitse olla älyllisesti monimutkaista.

 

3.   Tärkeämpää kuin uusi tieto on ajattelun liike.

 

4.   Filosofian tehtävä on voimistaa harjoittajansa ajatteluvoimaa koskien mitä tahansa.

 

5.   Keskeisiä arvoja: ketteryys, yhdistävyys, ennakkoluulottomuus, henkilökohtaisuus, laaja-alaisuus, räjähdysvoima, kunnioitus, hienovaraisuus, henkevyys, inhimillisyys.

 

6.   Filosofia on vaihtoehtojen taidetta, mahdollisuuksien avaamista, löytämistä ja luomista.

 

7.   Vaikka filosofia perinteisesti toimii järkiperäisen perustelevuuden, erittelevyyden ja loogisuuden ja käsitteellisyyden metodein, silmiä ei tule ummistaa maailmalle niiden ulkopuolella.  (Metodinen monimuotoisuusajattelu.)