Aristoteles (384-322 eKr)

Nikomakhoksen etiikka, teemanaan "eudaimonia": onnellisuus, kukoistus, hyvä elämä, onnistuminen elämässä.

Hyve =

Taitolajina hyvää elämää voi vahvistaa

  1. kasvatuksella
  2. oppimisella ja harjoituksella: "onnellisuus on yleisesti saavutettavissa, sillä kaikki jotka eivät ole tulleet täysin kyvyttömiksi hyveeseen, voivat saavuttaa sen oppimisen ja harjoituksen kautta" (1099b)
  3. hyveellisellä toiminnalla ja tavoilla: "Asiat jotka täytyy oppia tekemään, opitaan tekemällä niitä." (1103a)
  4. vahvistamalla omia järkeen liittyviä kykyjään
  5. kehittämällä omaa persoonallisuuttaan (luonteenpiirteitään) hyveelliseksi: "Ihmisiä sanotaan hyviksi toisaalta luonteenpiirteiden ja toisaalta toiminnan johdosta" (1158a)
  6. (riittävällä) ulkoisella hyvällä: "myös ulkoista hyvää tarvitaan onnellisuuteen, sillä on mahdotonta tai ainakin vaikeaa tehdä jaloja tekoja ilman ulkoisia edellytyksiä" (1099a)

Aristoteles

  1. uskaltaa puhua elämän suurista merkityskysymyksistä ("Onnellinen elämä", "onnistunut elämä")
  2. uskaltaa tarkastella ihmistä jalouden näkökulmasta ("miten tulen paremmaksi ihmiseksi", täydellistymisen idea, järki ihmisen jumalaisena ulottuvuutena, hyveet perustekijöinä joiden kautta avautuu hyvä elämä)
  3. tarkastelee ihmistä "tämänpuoleisena" olentona, jonka elämän hyvyys / onnistuneisuus / onnellisuus määrittyy toimintana, jota hän eläessään toteuttaa erotuksena juutalais-kristillinen "tuonpuoleisen" painotus
  4. liittää ihmisen yksilöllisen kehityksen hänen kehitykseensä yhteisön jäsenenä (sana "poliittinen" Aristoteleella sisältää myös sen mitä me kutsuisimme yhteisöllisyydeksi).

Aristoteleella:

  1. Hyveet eivät näyttäydy pidättyvyyksinä ja kieltäymyksinä, vaan positiivisina tuotantovoimina
  2. Hyveet eivät kohdennu ihmiseen ulkoisen auktoriteetin määräysvallasta käsin; Aristoteleen moraalifilosofia ei ole moralismia eikä myöskään tähtää moraalisiin käskytyksiin
  3. Hyveet ovat ihmisen sisään rakennettuja hyvän elämän potentiaaleja, tuotantovoimia, jotka ihmisessä ovat hänen olemuksensa vuoksi periaatteella "tällainen on ihminen" (Aristoteleen naturalismi)
  4. Hyveet ovat taidokkaasti elävän ihmisen huippukyvykkyyksiä, jotka ovat muuttuneet erottamattomaksi osaksi hänen persoonaansa ja käyttäytymistään
  5. "Päämäärä ei ole (hyvän elämän ja onnellisuuden) tutkiminen ja tietäminen, vaan pikemminkin niiden tekeminen." (1179b) "emme nyt tutki hyvettä pelkästään tietääksemme mitä hyve on, vaan tullaksemme hyviksi" (1103b)