Nikomakhoksen etiikka,
teemanaan "eudaimonia": onnellisuus, kukoistus, hyvä elämä,
onnistuminen elämässä.
Hyve =
hyvän elämän
rakennustekijä
elämisen
taito, erinomaisuus
mikä on
hyväksi ihmiselle
Taitolajina hyvää
elämää voi vahvistaa
kasvatuksella
oppimisella
ja harjoituksella: "onnellisuus on yleisesti saavutettavissa, sillä
kaikki jotka eivät ole tulleet täysin kyvyttömiksi hyveeseen,
voivat saavuttaa sen oppimisen ja harjoituksen kautta" (1099b)
hyveellisellä
toiminnalla ja tavoilla: "Asiat jotka täytyy oppia tekemään,
opitaan tekemällä niitä." (1103a)
vahvistamalla
omia järkeen liittyviä kykyjään
kehittämällä
omaa persoonallisuuttaan (luonteenpiirteitään) hyveelliseksi: "Ihmisiä
sanotaan hyviksi toisaalta luonteenpiirteiden ja toisaalta toiminnan johdosta"
(1158a)
(riittävällä)
ulkoisella hyvällä: "myös ulkoista hyvää tarvitaan
onnellisuuteen, sillä on mahdotonta tai ainakin vaikeaa tehdä jaloja
tekoja ilman ulkoisia edellytyksiä" (1099a)
Aristoteles
uskaltaa
puhua elämän suurista merkityskysymyksistä ("Onnellinen
elämä", "onnistunut elämä")
uskaltaa tarkastella
ihmistä jalouden näkökulmasta ("miten tulen paremmaksi
ihmiseksi", täydellistymisen idea, järki ihmisen jumalaisena
ulottuvuutena, hyveet perustekijöinä joiden kautta avautuu hyvä
elämä)
tarkastelee
ihmistä "tämänpuoleisena" olentona, jonka elämän
hyvyys / onnistuneisuus / onnellisuus määrittyy toimintana, jota
hän eläessään toteuttaa – erotuksena juutalais-kristillinen
"tuonpuoleisen" painotus
liittää
ihmisen yksilöllisen kehityksen hänen kehitykseensä yhteisön
jäsenenä (sana "poliittinen" Aristoteleella sisältää
myös sen mitä me kutsuisimme yhteisöllisyydeksi).
Aristoteleella:
Hyveet
eivät näyttäydy pidättyvyyksinä ja kieltäymyksinä,
vaan positiivisina tuotantovoimina
Hyveet eivät
kohdennu ihmiseen ulkoisen auktoriteetin määräysvallasta käsin;
Aristoteleen moraalifilosofia ei ole moralismia eikä myöskään
tähtää moraalisiin käskytyksiin
Hyveet ovat
ihmisen sisään rakennettuja hyvän elämän potentiaaleja,
tuotantovoimia, jotka ihmisessä ovat hänen olemuksensa vuoksi periaatteella
"tällainen on ihminen" (Aristoteleen naturalismi)
Hyveet ovat
taidokkaasti elävän ihmisen huippukyvykkyyksiä, jotka ovat
muuttuneet erottamattomaksi osaksi hänen persoonaansa ja käyttäytymistään
"Päämäärä
ei ole (hyvän elämän ja onnellisuuden) tutkiminen ja tietäminen,
vaan pikemminkin niiden tekeminen." (1179b) "emme nyt tutki hyvettä
pelkästään tietääksemme mitä hyve on, vaan tullaksemme
hyviksi" (1103b)